Historia
Puukaupunginosa 1700-luvulta alkaen
Pohjoisnummen eli Skatan kaupunginosa luetaan Suomen tärkeimpiin yhtenäisiin puukaupunginosiin. Kaupunkirakenne Pohjoisnummella perustuu ruutukaavaan ja on säilyttänyt perinteisen mittakaavansa. Puiset asuintalot on pääosin rakennettu yksikerroksisiksi. Ne sijaitsevat kadunpuoleisesti kun taas piharakennukset on sijoitettu tonttien pihan puolelle. Kadut ovat kapeita ja tontteja ympäröivät puuaidat vaikuttavat katukuvaan.
Pohjoisnummi sijaitsee Pietarsaaren kaupunkikeskustan pohjoispuolella. Strengbergin tupakkatehdas erottaa Pohjoisnummen ja keskustan ruutukaava-alueen. Tehtaan pohjoispuoliseen osaan Skatassa pääsee kaariportista, joka on rakennettu Alholminkadun ylitse tehdasrakennusten väliin.
HISTORIA
Ensimmäinen asutus alueella ajoittunee 1730-luvulle. Pohjoisnummen nimi mainitaan ensimmäistä kertaa Gutzenin piirtämässä kartassa vuonna 1754. Forsenin 1783 mittaamassa kartassa alueella näkyy kaksi suorakaiteenomaista korttelia. Vuonna 1800 oli alueen yhdestätoista pohjoisimmasta numeroidusta korttelista seitsemän kansan omistuksessa. Alueen todellinen asukasluku oli kasvanut enemmän ja levinnyt laajemmalle, mutta meni vuosikymmeniä ennenkuin tämä tiedostettiin virallisesti.
Kaupunkikeskustan pohjoispuolen epäsäännölliset korttelit saivat ensimmäiset asukkaansa tupakkatehtaan perustamisen jälkeen 1700-luvulla. Satamakadun ja Loveretin välissä sijaitseva pieni alue ilmestyi kaupunkikaavaan ensimmäistä kertaa 1735. Näillä kaduilla sijaitsi 1700- ja 1800-luvuilla pieniä merimiestupia. Alueen ruutukaava valmistui 1821, jolloin Pietarsaaren kaupunkikaavaa laajennettiin maanmittausinsinööri Carl Gustav Holmin suunnitelman mukaisesti. Ajatuksena oli antaa tonttimaata merimiehille ja työläisille, joten kadutkin saivat olla kapeampia.
Vuoden 1835 kaupunkipalon jälkeen köyhien asukkaiden osuus Pohjoisnummella lisääntyi entisestään, koska tuhoutuneen eteläisen kaupungin alueet varattiin varakkaampien käyttöön. Pohjoisnummea laajennettiin 1800-luvun lopussa sekä itään että länteen ja 1900-luvun vaihteessa kaupunginosa oli saavuttanut pääosin nykyisen muotonsa. Rakennukset olivat yksikerroksisia puutaloja.
Vuonna 1966 hyväksyttiin uusi kaupunkikaava Pohjoisnummen osalta. Sen mukaisesti alue olisi muutettu kerrostaloalueeksi. Kaava ei kuitenkaan saaanut jalansijaa, koska asukkaat olivat vastahakoisia myymään kiinteistöjään. Kaava hylättiin vuonna 1975 sisäministeriön päätöksellä. Uusi kaava, jonka tarkoituksena oli säilyttää kaupunginosan luonne, valmistui 1981. Osana kaavoitustyötä tehtiin rakennusohjeistus Skatan aluetta varten.
NYKYPÄIVÄN SKATA
Yksityiskohtaista kaupunkikaavaa on päivitetty sittemmin. Kaavan tärkein tavoite on säilyttää arvokas miljöö. 1993 Skatalle myönnettiin kansallisesti kiinnostavan kulttuuriympäristön asema. Sama asia todetaan toistamiseen kaupunginvaltuuston päätöksessä niinsanotun RKY-inventaarion päivityksessä 2010.
1980-90 luvuilla Skatan arvostus asuinalueena alkoi nousta. Suosio kasvoi huomattavasti ja samalla alueelle muutti enemmän uutta väkeä. Samanaikaisesti lisääntyi vanhojen rakennusten arvostus koko maassa.
Viimeisten kauppojen kadottua alueelta 1980-luvulla, on liike- ja yritystoiminta alueella vähentynyt puutaloalueen sisällä. Strengbergin tupakkatehdas joka suljettiin 1980 luvun lopussa, on remontoitu ja tarjoaa nykyisin tilat paitsi kaupunginhallitukselle, myös kymmenkunnalle yritykselle.
Asukasrakenne alueella on tänä päivänä verrattain kirjava. Skatassa asuu kaikkien ammatti- ja ikäryhmien edustajia. Kaupunginosan historiaa voidaan pitää hyvin dokumentoituna. Alueen lähihistoriaa ja nykyaikaa ei kuitenkaan ole selvitetty yhtä kattavasti, mikä on johtanut siihen että Skatayhdistys on yhdessä museoviranomaisten ja Åbo akademin, Turun yliopiston ja Pietarsaaren työväenopiston tutkimusyksiköiden kanssa aloittanut selvitystyön, tarkoituksena dokumentoida elämää ja elintapoja Skatassa 1900-luvun alusta nykyaikoihin.
